maanantai 24. joulukuuta 2012

maanantai 3. joulukuuta 2012

Villasukkamurmelin viikonloppu

Joskus tekee hyvää viettää viikonloppua omissa oloissaan, hissuksiin, levätä ja puuhailla omia juttuja - ja yllättävästi kiireettömässä rauhallisessa tilassa saa hirveän paljon aikaiseksi! Sain esim. kopioitua vihdoin viimein loputkin levyhyllystä tähän uuteen läppäriin, joka siis oli elokuussa uusi. Sohvalla möllötellessäni aloitin säärystimien kutomista, ompelin kasaan muutaman huopasydän-joulukoristeen, ja keksin lopultakin täydellisen käyttötarkoituksen tälle arkistolaatikko-aarteelleni! Hommahan oli ihan supervaikea, koska laatikot ovat pohjasta auki, ja niihin piti ensin virittää paksut pahvit pohjalle, ja sitähän oli syytä vakaasti harkita ennen toteutusta ;-). Laatikostoon upposi sujuvasti säkillinen tuikkukynttilöitä, ja lisäksi lahjaksi saatu rasiallinen punaisia tuikkuja.
 Myös pitkille kynttilöille tuo on oiva säilytin, mutta niitä ei tästä huushollista nyt löytynyt edes kuvausrekvisiitaksi. Tuikkukippoja sen sijaan on runsain määrin (siis todella runsain!) eli tuikkujakin siis palaa, säkki- tai tästedes laatikkokaupalla. Tässä siis ennen ja jälkeen:


Huopasydän-projektin lisäksi virkkailin ohuesta valkoisesta puuvillalangasta läjän tällaisia pyörylöitä kuusenkoristeiksi, jotka kovetin sokerilla tärkkäämällä. Desi kiehuvaa vettä, desi sokeria, sekoitetaan kunnes sokeri sulaa, ja sitten vähän odotellaan että näpit kestää lämpötilaa. Kastetaan virkkaukset liemessä, puristetaan ylimääräinen neste pois, ja kuivatetaan leivinpaperin päällä. Ripustusnarut vielä puuttuvat näistä:

tiistai 27. marraskuuta 2012

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pieni keittiön piristys

Jämäpala kivaa kangasta, niittipyssy, ja tylsät kulahtaneet korkkipannunaluset = kivat pannunaluset.

Jouluvalmisteluiden aloitus

Joulua voi viettää monella tapaa, mutta omaan jouluun kuuluu ehdottomasti oikea kuusi! Parina viime vuonna on kuusiostoksilla niin sanotusti "lähtenyt lapasesta" ja kotiin kannettu melkoisen iso kuusipuu (mutta silloisessa olohuoneessakin oli sopivasti hukkaneliöitä tätä varten). Tänä vuonna täytyy oikeasti hillitä itsensä ja tyytyä "pikkukuuseen".

Kunnon näperryshulluna otan kuitenkin tämänkin mahdollisuutena. Isossa kuusessa minulla oli itse tehdyt koristeet, mutta eivähän ne samat käy paljon pienempään kuuseen, tietenkään, koska näyttäisivät jättimäisiltä! ;-) Siispä pienempiä koristeita väkertämään!

Koska "isoon" kuuseen tekemäni huopasydämet ovat yksinkertaisesti kauniita, päätin alkajaisiksi toteuttaa niistä pienemmän version. Pienensin vain ison sydämen "kaavaa". Kahdesta Tiimarin A4-kokoisesta huopa-arkista tuli palat 15 koristeeseen. Lisäksi käytin punaista puuvillalankaa ripustinten virkkaamiseen (ketjusilmukoita), valkoista ohuempaa puuvillalankaa kaksinkertaisena pykäpistoreunukseen, ja hitusen askarteluvanua täytteeksi.



 
 
Tein kokeeksi myös vielä pienemmän version, johon ei mahtunut edes täytettä. Tästä tuli mielestäni jopa liian pieni, vaikka toki söpö. Onneksi eräs ystävä keksi (kiitos M!), että näistä pienemmistä tulisi kiva nauha, sellainen entisaikojen lippunauhan tapainen. Jatkamme kehittelyä ;-)


Myös joulukorttien valmistukseen on virittäydytty, työpaikan kädentaitokerhon korttikurssilla, ja hieman myös kotisohvalla. Tunnelmakuva jälkimmäisestä tähän loppuun:



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Valokuvakollaasi seinälle

Olen jo kauan suunnitellut kollaasia vanhoista mustavalkoisista valokuvista, mutta vasta tämän kodin kohdalla pääsin tuumasta toimeen. Osan kuvista kopioin jo monta vuotta takaperin tätä samaa projektia silmälläpitäen, ja viimeisimmät kopiot teetin viimeviikolla. Löytyi liike, jossa kuvat kopioidaan paikanpäällä, ja uskalsin jättää liki satavuotiaita aarteita kopioitaviksi (kuvapussi postiin ei ollut vaihtoehto näin ainutkertaisille otoksille). Vanhimmat kuvat ovat vuoden 1900 kieppeiltä, ja alkuperäiset säilötään visusti valolta suojattuina. Kopioiden kohdalla ei tapahdu korvaamatonta vahinkoa jos seinällä ollessaan sattuvat haalistumaan tms. Asettelu ontuu vielä sikäli että osa kuvista tököttää kummallisesti vähän irti seinästä, koska jouduin halpiskehyksiin virittämään ripustimet rautalangasta - täytyy korvata nyörillä tms kunhan ehtii niin asettuvat kauniimmin. Hienosti ovat myös vinossa kuka mihinkin suuntaan, mutta idea varmaan tulee selväksi. Taulukoukutkin loppuivat kesken, eli asetelma kasvaa vielä muutamilla kuvilla.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syyskylvöä

Syyskävelyllä puun alta poimittu kastanja (?) herätti uteliaisuuteni, ja oli pakko ottaa se kotiin, halkaista se ja katsoa mitä sen sisällä on. Kun muutenkin olin istutuspuuhissa, laitoin kokeeksi sisältä löytyneen pähkinän kukkapurkkiin, ties vaikka sieltä joku vihreä joskus nousisi



Rahapuusta oli kasvanut epämääräinen röykkiö ylipitkiä kiemurtavia "oksia". Koska kasvi oli kipeästi leikkaamisen/muotoilun/jonkun tarpeessa, pelastin siitä hyvät latvat, ja heitin sen sekavan osuuden surutta biojätteeseen. Yhteen isompaan valkoiseen ruukkuun istutin monta pistokasta uudeksi aluksi, ja pieniin punaisiin ruukkuihin istutin yhden tai kaksi pistokasta kuhunkin. Punaiset ruukut ovat tavallisia punasavisia kukkaruukkuja, jotka maalasin kahteen kertaan punaisella empire-maalin jämällä.


Punaisten ruukkujen taustalla näkyvät epämääräiset hahmot ovat muuten monta vuotta sitten keramiikkakurssilla tekemäni jänispatsaat, "Pastori" ja "Kanttori". Nimensä patsaat saivat koomisen pönöttävästä ryhdistä sekä turhantärkeistä ja ylimielisistä ilmeistään, jotka syntyivät ihan sattumalta. Tavoitehan oli tehdä jotain ystävän suloisen lemmikikanin kaltaista, ja lopputuloksena oli tämä :D

Tauluja seinälle

Viikonloppu on ollut täynnä kaikenmoista pikkupuuhaa kotona. Leipomisen, siivoilun ja ulkoilun lomassa on ripustettu tauluja ja istuteltu kasveja, virkattu ja kudottu.

Kesällä tilasin maalausta harrastavalta äidiltä uuteen kotiin sopivan taulun, ja suuntaa-antavaksi malliksi annoin tämän blogin bannerissakin näkyvän kuvan:


Taulu on ollut valmis jo tovin, ja odottanut sopivaa hetkeä päästä uuteen kotiin (lue: miljoonan pienen remppajutun valmistumista että päästäisiin taulukoukkujen lyömiseen asti). Lopputulos on vähän abstraktimpi kuin painokuva tietysti, mutta väritys ratkaisee :). Ja puu muuten hohtaa jännästi pimeässä!

 
Kello ja aiemmin esitellyt ristipistotaulut pääsivät keittiön ja eteisen väliseen pylvääseen:
 




maanantai 24. syyskuuta 2012

Something blue - virkattu kylpyhuoneen matto

Ihan koko koti ei ole punavalkoinen. Kylpyhuone on kaakeloitu vaaleansiniseksi, ja mattohan sinne oli saatava sävy sävyyn ja itse tehtynä.

Muutaman virkkaa-pura-virkkaa-ja-pura-vielä-lisää -yritelmän jälkeen tartuin ihan kiltisti ohjeeseen, jota seuraamalla matto valmistuikin pikapikaa. Ja toinenkin samanlainen on jo tekeillä loppukuteesta, pitkulaiseen kylpyhuoneeseen kun sopii kaksikin pikkumattoa.

Pistot ristissä

Tylsänä villasukkapäivänä kotona flunssatoipilaana sain lopulta kuvattua pari juttua ja siirrettyä kuvia kamerasta koneelle. Kesällä remontoinnin lomassa tuli muös jokunen ristipisto pisteltyä. Ristipistoja on tullut kokeiltua joskus viimeksi koulussa, ja sillon tuli aina noottia "sottaisesta" nurjasta puolesta ja siitä että pistot on mihin suuntiin sattuu. No nurjaahan puolta noista ei kaiketi yleensä tupata kattelemaan, mutta panostin nyt kuitenkin siihen että pistot menee samaan suuntaan, ja kai se kääntöpuolikin sen myötä vähän siistimmältä näyttää.

Kahdesta tulee taulupari uuden kodin seinälle:

 
 ...ja tästä yhdestä tulee ehkä pikkutyyny:


Alkuperäinen fraasi "keep calm and carry on" on alunperin brittien sodanajan propagandajulisteesta, jolla kehoitettiin kotirintamaa jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää ja pitämään pyörät pyörimässä. Sittemmin fraasista on väännetty ties kuinka monta versiota, jokaiselle jotakin. Mallit ovat osittain google kuvahaun tuotosta, ja loput omaa kehittelyä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Nukkuakin vois mutta...

Tänään on oltu töissä, maalattu toiset maalikerrokset muutamiin juttuihin, aloitettu ja purettu parikin neulomustekelettä ja ommeltu kaksi pussukkaa mp3-soittimelle. Kaksi, koska ensin piti tietysti tehdä innasen liian kapea prototyyppi. Hermojenmenetyksen jälkeiseksi pikatekeleeki tämä on ihan kohtalainen suoritus, ajaa ainakin asiansa. Pallokuosia tässäkin, mekanismina iso puuhelmi ja pätkä kuminauhaa.

Nyt on kuitenkin ilmeisesti pakko antautua ja ryömiä tänne:

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Maalari maalasi taloa, valkoista ja...Punaista!

Puuhakkaan viikonlopun ansiosta koti vihdoin ja viimein alkaa näyttää kodilta enemmän kuin työmaalta! Ainakin melkein. Innostuin nimittäin puuhakkuudessani vähän maalailemaan viimeisiä pikkujuttuja, jotka vielä odottivat uutta väriä pintaansa. Koska en viitsinyt vaivautua parvekkeelle (pimeää ja märkää), on olohuoneen lattia nyt jätesäkeillä suojattu ja täynnä kuivuvia esineitä.


Puuarkku on kulkenut mukanani 90-luvulta asti, ensin puuvalmiina ja myöhemmin kuultovärjättynä, ja nyt se pääsee sohvapöydän virkaan valkoiseksi maalattuna. Muistan vieläkin että arkku ostettiin aikoinaan Anttilasta, ja se maksoi 50 markkaa :). Ikean vaneriset lehtikotelot ja pikkulokerikot maalasin myös valkoisella, ja kesällä muutamalla eurolla löytämäni peltitarjotin ja tyhjä peltitölkki saivat päällensä punaista maalia.

Punaisesta väristä on vähän kuin itsestään tullut uuden kodin piristysväri valkoisille pinnoille, ja tuntuu että silmä oikein poimii kaikkea kivaa ja punaista kotiin. Erityisesti punavalkoiseen pallokuosiin olen haksahtanut useampaankin kertaan:




Seuraava tuunauskohde on varsinainen aarre, nimittäin British Councilin vuosikausia vanha arkistolaatikko, jonka isä oli sieltä joskus pelastanut mukaansa. Ajalta kauan ennen internettiä tai sähköisiä katalogeja, laatikoissa on ollut kortteja, joista jokaisessa on ollut yhden kirjan tiedot - joskus on pärjätty ilman googleakin! Lokerikko on ollut meillä niin kauan kuin muistan, ja siinä säilytettiin meillä kenkäplankkeja ja kenkäharjoja. Vielä en tiedä mihin virkaan laatikosto seuraavaksi päätyy, hiottavaksi ja maalattavaksi nyt ensin.


Jokohan sitä näiden jälkeen saisi ne verhotkin vihdoin ommeltua ja ripustettua? :)




tiistai 14. elokuuta 2012

Elämää Lintukodossa :)

Vihdoin on selvitty evakosta, remontista ja muutosta! Ja selätetty nettipimento ja tietokoneongelmat! Huhhuh! Selvitty, ainakin melkein siis - onhan noita pieniä hommia vielä jäljellä, mutta puuttuvat jalkalistat ja ripustamattomat verhot ovat ihan pientä siihen verrattuna mitä kaikkea on jo takana! Kesä on ollut melkoisen hurja, eikä bloggaamiseen, tavallisiin käsitöihin tai muuhun mukavaan ole juurikaan jäänyt aikaa tai rahkeita. Mutta nyt alkaa arki pikkuhiljaa rullaamaan uusissa ympyröissä, ja on aika todeta että lopputulos näyttää jo nyt olevan sangen onnistunut ja palkitseva.

En kiduta sen enempää itseäni kuin muitakaan kokoelmalla kammottavia "ennen"-kuvia, vaan totean, että käsittämättömän likaisesta, nuhjuisesta ja kulahtaneesta asunnosta kuoriutui heinäkuun aikana ihana pikku koti, oikea Lintukoto, jonka ympäristönkin idyllisyys on vertaansa vailla, kuten kuvista näkyy. Sisäkuvien esittely saa kyllä vielä hiukan odottaa viimeistenkin muuttolaatikoiden purkua ja yleistä järjestystä ;-) mutta jos nyt aloitetaan ulkoa, kotiovelta löytyvät ihanat peltomaisemat ja joki. Kuvista puuttuu kylläkin puolen tusinaa citykania, leppäkerttuja, sudenkorentoja ja fasaaneja.




tiistai 12. kesäkuuta 2012

Elossa! :)

Hengissä ollaan! Pitkän tauon syynä on putkiremonttievakko yhdistettynä uuden asunnon etsintään ja muihin kiireisiin. Mutta onneksi nyt alkaa helpottaa! Heinäkuun alussa saan avaimet uuteen kotiin, ja sitten sitä onkin remontti- ja sisustuspostauksia luvassa oikein urakalla! Kameran piuha mokoma on tehnyt katoamistempun tässä hötäkässä, joten uusia kuvia joutuu vielä hetken odottamaan, niitäkin siis luvassa myöhemmin.
Huolien hälvenemisen myötä on inspiraatiokin tehnyt paluun, ja hyvä niin. Evakossa asuessa olen ollut taas suorastaan koukussa virkkaukseen. Helpot ja pienikokoiset työt käyvät melkeinpä meditaatiosta, eikä varastoiminenkaan ole ongelma. Flunssaisena sadepäivänä syntyi useampikin patalappu jämälangoista, ja lisäksi on syntynyt vino pino lautasten väliin tarkoitettuja liinoja. Kohta niitä onkin tarpeeksi vaikka kokonaiselle astiastolle! :)
… ja koska uudet tekeleet ovat toistaiseksi kameran uumenissa, paljastettakoon niiden sijaan viimekesäinen suurprojekti. Aina joskus on tosiaan tullut haksahdettua vähän isompaankin projektiin, ja tätä viimeistellessä kyllä vannoin, ettei ikinä enää! Annettakoon siis täten kaikille vapaa valtuutus tulla mäjäyttämään, mikäli saa minut kiinni vastaavan hulluuden suunnittelusta!
Valmiita paloja oli 14x17, eli 238! ikean kassi kukkuroillaan, ja yhdistelyvaiheessa ne täyttivät mukavasti olohuoneen lattian. Vaikka älysinkin pujotella langanpäät seuraavan kerroksen sisälle paloja virkatessani, tuntui silti että langanpäitä riittää ja kokoaminen ei lopu koskaan.

Eri värejä ja väriyhdistelmiä on neljä: 1) pinkki-vaaleanvihreä-sininen-pinkki 2) vaaleanvihreä-pinkki-keltainen-vaaleanvihreä 3) keltainen-vaaleanvihreä-pinkki-keltainen 4) sininen-vaaleanvihreä-pinkki-sininen. Paloissa on siis sisimpänä ja uloimpana aina sama väri. Lanka on kaksinkertaista 7 Veljestä – paloista tuli toki isompia tällä systeemillä, ja peitto valmistui nopeammin, mutta valmiista peitosta tuli myös ihan älyttö-män painava! Vaan oli se kyllä lämminkin talvipakkasella! Ja ihan pirun hieno, vaikka itse sanonkin!


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tilaustaulu

Talonröttelöhaaveista on aikapäivää sitten palattu maan pinnalle; työkiireisiin, lähestyvään putkiremonttiin kaiken muun kruunanneeseen vuokrasopimuksen irtisanomis-ilmoitukseen. Stressiä riittää, ja muutamaa virkattua kerrosta lukuunottamatta maalliset murheet tuntuvat aika tehokkaasti karkoittaneet luovuuden!

Tässä yhtenä päivänä mietin, että haluaisin uuden taulun seinälle, ja aihekin on valmiina mielessä:

Kuva löytyi täältä, ja on sen jälkeen päätynyt töissä desktop-kuvaksi ja blogin otsikkoon. Kuvassa on tunnelma kohdallaan ja kivat värit.

Hetken ehdin jopa kuvitella maalaavani tällaisen itse, kunnes tajusin että se ei ehkä olisi kovin viisasta ;-) ja visioni erittäin todennäköisesti  ylittäisi maalaustaiteelliset lahjani moninkertaisesti. Onneksi on vuosia öljyvärimaalausta harrastanut äiti, jolle esitinkin jo tilauksen kuvan mukaisesta isosta taulusta, ja toimeksianto otettiinkin vastaan, kesäprojektiksi kuulemma :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Heräsin aamulla erittäin kirkkaan ja todentuntuisen unen jälkeen, ja ihmettelin hetken missä oikein olen. Unessa olin nimittäin muuttanut taloon, jossa asumisesta olen oikeastaan haaveillut lapsesta asti! Talo on pikkuruinen, mansardikattoinen puutalo lähellä lapsuudenkotiani, ja muistan jo pikkutyttönä kyselleeni mummulta kuka talossa oikein asuu, ja ilmottaneeni että talosta tulee kotini sitten kun olen iso. Lapsuudessani kauniin vaaleansininen ja idyllinen talo on nykyisin varsin ränstynyt, mutta niin ihana että haluaisin yhä sen pelastaa - muutenkin kuin unissani! Unessa ostin talon kursailemattoman tyylikkäästi soittamalla ovikelloa, ja ilmoittamalla pokkana että "muutan nyt tänne, mitäs maksaa?!"  Ja sitten jo kannoin mummun peruja olevan Emma-kaluston ovesta sisään! :D

Ihan näin yksinkertaistahan se ei todellisuudessa ole, mutta haaveillahan saa aina! Ja joku taika tässä talossa oikeasti on, kun kerran näen siitä unta säännöllisin väliajoin! Tällä kertaa uni oli niin todellisen tuntuinen ettei  ajatus jättänyt rauhaan koko päivänä, mietin mitä tällaisesta joutuisi maksamaan, ja olin jopa niin tuhma että kävin kotimatkalla räpsimässä pari kuvaa. Alimmassa kuvassa näkyy kuisti,jonka katolla on muistaakseni ollut jonkinlainen kaide /parveke. Katto ja ovat olleet punertavat, ja seinät vaaleansiniset. <3

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kevätretkellä Porvoossa

Kun huolet painaa ja polla rasittuu, tekee hyvää välillä vaihtaa vähän maisemaa :). Aurinkoista, joskin kylmää kevätpäivää vietettiin tänään Porvoossa. Kävelyä vanhassa kaupungissa, muutaman avoinna olleen putiikin katsastus, kahvit idyllisessä kahvila Helmessä, ja Pienestä Suklaapuodista vielä herkkutuliaisia kotiin.

Ensimmäinen löytö oli kirpputorin ja lahjakaupan yhdistelmä Doris&Duke (Kirkkokatu 3). Sieltä mukaan tarttui peltipurkki, joka on samaa sarjaa kahvipurkkini kanssa. Rakastan peltipurkkeja, ja näissä siirtomaa-henkisissä kuvituksissa vain on jotain hauskan nostalgista.


Hieman ehkä naurattaa tämä imperialismitrendi keittiön suhteen. Ainakin jos laittaa Musta-Pekka -patalapun vielä näiden purkkien viereen :-).

Sisustusliike osoitteessa Jokikatu 6 oli myös ihana, hämmästyttävää että pystyin poistumaan tyhjin käsin! Sijainti kuitenkin muistiin kesää varten / siihen kun nämä asuntokiemurat selviävät!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Viikonlopun väkerrykset

Huh, vihdoin viikonloppu ja aikaa näpertelylle! :)

Sohvalle, virkkuukoukku käteen ja tätä ohjetta tavaamaan. Ohjeesta poiketen käytin kaksinkertaista lankaa ja lopputulos onkin sangen tukeva. Lakupekassa on lapsuuden nostalgiaa ja graafista jytyä, vaikka sitä nykyisin pidetäänkin ah niin poliittisesti epäkorrektina.Vielä voisi kokeilla ohjeen mukaan yksinkertaista lankaa, pitäähän sitä Pekalle kaveri saada :D



Tänään olen tutustunut uuteen ystävääni kuumaliimapyssyyn, ja heti alkaa katse etsiä uusia liimauskohteita! Tiput ainakin saivat kyytiä! Pohjana on styrox-kranssipohja keltaisella askarteluvärillä käsiteltynä, välissä kuumaa liimaa, ja kuorrutuksena tolkuton kasa perinteisiä pääsiäistipuja, joita hienosti chenille-tipuinakin myydään.

Tiput on läiskitty kreisi-kranssiin tarkoituksellisesti sikin sokin. Tuotos pääsi nyt ulko-oveen, mutta kyllähän tuon voisi sisällekin ottaa pääsiäiskoristukseksi. Huvittavaa on se että keksin idean tähän kranssiin joskus aikoinaan, ja  nyt kun sain aikaiseksi toteuttaa, oli tiimarin mainoksen kannessa samanlainen munilla päällystettynä,ja uusimmassa Koti ja Keittiö lehdessä on pääsiäiskranssi-äänestyksessä mukana pikkuleluilla ja tipuilla päällystetty kranssi :D ajan hermoilla siis!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

"Kymmenen metriä pandaa, kiitos"

Työkiireet jatkuvat ja koti on mullin mallin.Käsitöihin ei riitä energiaa, mutta jotain sentään sain aikaiseksi... Bongasin Finlaysonin sivuilta, että suosikkiani, Ajatus-kuosia ei ole siellä enää, ja otin yhteyttä asiakaspalveluun. Kuten arvelin, kankaan tuotanto on lopetettu, mutta sanoivat että Tampereen myymälässä sitä vielä on saatavilla, ja saa tilattua. Kerrankin en jäänyt enempää pähkäilemään, vaan soitin sama tien Tampereelle varsin hauskan puhelun, ja pyysin "10 metriä pandaa" :D. Kankaasta tulee olohuoneen verhot ja jotain muutakin kivaa utopistisen kaukaiseen post-putkiremontti kotiin. <3 Pandat

tiistai 6. maaliskuuta 2012

porkkanoita

Töissä riittää kiirettä, eikä kotona pitkän päivän jälkeen juuri ole luovuus jaksanut kukkia. Onneksi on joskus jokusen käsityön tehnyt ;-) että voi ainakin muistella menneitä luomuksia, jos ei uutta nyt juuri jaksakaan tehdä.

Näin kuluneella viikolla ratikassa naisen, jolla oli takkinsa rintapielessä hauska huovutettu porkkana -Huovuttaminen onkin vielä kokonaan kokeilematta. Oma versio porkkanoista on parin vuoden takaa, puuhelmiä ja fimo-massasta muovailtuja porkkanoita:

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

"Eläimellinen" sunnuntai

Kaunis aurinkoinen kevättalven sunnuntai oli oiva ajankohta saada vihdoin kuvatuksi yksi luomus joka valmistui aiemmin tänä talvena. Ystävän Nella-koira poseeraa pinkissä (tottakai!) kaulahuivissaan, jonka sovelsin jonkun lehden ohjeesta. Toisessa päässä on kuja, toisessa päässä pompula, joka "lukittaa" huivin paikoilleen kun se pujotetaan kujan läpi. Kujaan on lisäksi kirjottu N-kirjain :).

Seuraava otos todistaa miten helppoa on kuvata vikkelää pientä koiraa :D
Eikä kahvittelun lomassa tarvinnut nostaa kissaa pöydälle, Viivi-neiti saapui ihan itse kahville yhdellä komealla loikalla:


Laatusunnuntai, energiaa edessäolevaan viikkoon! :)

torstai 23. helmikuuta 2012

Kympillä kivaa kotiin

Rankasta työviikosta väsähtäneenä piristin ja lahjoin itseäni kotimatkalla pikapyrähdyksellä Sokokselle. Kuvan peltitarjottimet olivat -70% alennuksessa, ja kappalehinta jäi alle kahden euron. Liekö sitten sitä kuuluisaa naisen logiikkaa, että niitähän piti heti ottaa kolme! Kesällä ne saavat spray-maalia tai muuta kivaa pintaansa.  Pieni pirteänkeltainen kannu on kummitellut mielessä siitä lähtien kun sen ensi kerran näin, eikä senkään hinta päätä huimannut.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ennen oli koukut rautaa - ja siihen oli syy!

Ulkona pyryttää lunta, mutta siitä huolimatta käsissä on virkkuukoukkuja kerä puuvillalankaa. Lankojen ostolakko on nyt vähän lipsunut, kun virkkaaminen alkoi houkuttaa sukkakudinta enemmän. Kotona ei tietenkään ollut passelia puuvillalankaa, ja kuinka ollakkaan, kaupassa sitä oli kauniin pinkkinä ja turkoosina. Koukkukin on itseasiassa jo päivän toinen, ensimmäinen oli puuta ja sanoi mokoma "naps" kesken  huvin:


Uhmasin tuiskua ja kinoksia, ja hain kunnon metallisen koukun! Tiedän että moni vannoo puisien puikkojen ja koukkujen nimeen, mutta itse en niistä tämän(kään) kokemuksen perusteella innostu. Kunnon koukku kourassa pääsin jatkamaan päivän projektia, eli näitä pieniä pyöreitä kesäisiä liinoja:
Ohjeen alku on Kangas-Aitan Juhannusruusu-matosta, ja loppuosan säveltelin ihan omasta päästä. Tarkoitus on askarrella näitä kokonainen pino lautasten väliin tai alustoiksi.