Laukkujen uusi elämä

Marimekon laukut ovat suosikkejani, mutta niiden värit kulahtavat rumiksi ajan kanssa, vaikka kangas niissä onkin aika tukevaa ja kestävää. Kaksi kaappiin hautautunutta laukkua sai uuden elämän kun muistin kauan sitten kuulemani niksin: lukiossa kaverini värjäsi pesukonevärillä laukun, ja kertoi tekevänsä niin aina kun värit haalistuvat. Laukun käyttöikä piteni huimasti.

Laukkuja ei ohjeen mukaan edes saisi pestä koneessa, mutta pesinpä nyt kuitenkin, kera väriaineen!

Uskallus kannatti! Ennen-kuvaa en tullut ottaneeksi, taaskaan, tietenkään, mutta ehkä ilman kuvaakin tietää miltä haalistunut, kulahtanut musta kangaslaukku voi näyttää. Värikylvyn jälkeen laukut ovat kuin uusia, kyllä kelpaa! :) Silittää tietysti voisi vielä, mutta hyvät ovat näinkin, ja pääsevät takaisin käyttöön! Ja selvennykseksi että laukut ovat erikokoiset, etummainen noin A5 ja taaempi noin A4, vaikka näyttävät kuvassa ihan samankokoisilta.

Tavallinen marketista saatava väriaine teki ihmeitä, voisi soveltaa myös vaikka haalistuneisiin farkkuihin yms. vaatteisiin - eipä vaan ole tullut tämäkään mahdollisuus aiemmin mieleen!

Työpöydän päivitys

Työpöydällä oli pinkki post-it-lappu, jonka päälle laskin epähuomiossa lasin. Kosteus teki tepposet, ja pöytään jäi rumaakin rumempi tahra, jota ei sitten millään ilveellä saanut irti! Kauaa en ehtinyt tahraa harmitella kun keksin käyttää keittiöstä tuttua kontaktimuovikonstia pöytäänkin! Muovin kiinnitys vaati pitkää pinnaa ja hyviä hermoja, eikä lopputulos ole virheetön, mutta enimmät kuplat sai pois nuppineulalla ja siisti punainen pöytä on parempi kuin tahrallinen, eikä tämäkään makeover vienyt kuin kolmen euron edestä muovia.

Pöytä ennen, tahra kuvassa vasemmalla (suhruiset kuvat kännykällä otettu):

Pöytä jälkeen:

Lomalla lintukodossa :)

Totesin jo viimekesänä, että tulipas muutettua todelliseen lintukotoon! Silloin vain oli hirveästi remppaamista, muuttamista ja järjesteltävää, että koko kesä meni jollain tavalla kuitenkin aika ohi. Tänään sain ensimmäisen varsinaisen lomapäivän (koska viikonloppuhan siis on vaan viikonloppu ;-) kunniaksi päähäni lähteä aamu-uinnille, kun nyt sattuu olemaan tekojärvi ja uimaranta ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä!

Ja kyllä kieltämättä aamukahdeksalta tällä kesäisellä raitilla kävellessä tuli mieleen, miten onnekas sitä on kun saa asua tällaisissa mökkimaisemissa, kipaista alle 10 minuutissa rannalle, ja kuitenkin on vain ½ h matka "kaupunkiin" - best of both worlds :)

Valmis parveke

Kesäloma on vihdoin alkanut, ja parvekekin alkaa olla valmis! Jos jotain vielä pitäisi hommata niin ehkä jotain roikkuvia lyhtyjä räystääseen ja parit kukkalaatikot kaiteelle. En tosin ole mikään paras viherpeukalo, joten ehkä keskityn noiden vihreiden pitämiseen hengissä ensin :D.  Tässä etualalla siis on pöytä ja neljä tuolia, ja toiseen päätyyn tuli sitten lukunurkka ja hyllyt:

 



Seinustasta tuli aika mustavoittoinen, mutta ehkä se ei liian ankea ole kuitenkaan kun sitten on pinkkiä ja muutakin :)

 

Vanhasta ilmoitustaulusta tuli mustavalkoinen kyltti, muka liitutaulua kai tällä hain... ei paras lopputulos kun yrittää maalata kirjaimia epätasaiselle (juuttikangas-) alustalle, mutta sanomahan tässä on tärkein :-P

 Seuraava kyltti onkin sitten liitutaulumaalia ja liitua kahden euron sinkkitarjottimella:

 

Baarilla viitataan tässä yhteydessä helmikuiseen löytööni, joka on nyt vihitty käyttöönsä parvekkeen jääkaappina ja baarina! Idea on vanha mutta soikko on tähän tarkoitukseen ehkä hienoin ikinä!

 

Hellepäivän iltapuhde: lukunurkka parvekkeelle

Rajun sairastelun jälkeen on aika taas palata puuhastelemaan kaikkea kivaa. Heti töiden jälkeen oli aivan liian kuuma mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta illan hiukan viilennyttyä annoin ompelukoneen surista! UFF:lta bongatusta pinkistä ulkoilukankaan (?) palasta tuli oivallinen päälinen kulahtaneeseen luonnonvalkoiseen istuintyynyyn, ja ihanasta pallokuosista ja kaapissa pyörineestä sisätyynystä tuli selkätyyny.

Kuvasta ei kyllä erota että tuolin alla on pyöreä matto, joka on virkattu punaisista ja vihreistä jämäkuteista.Perfektionistin silmää kyllä vähän häiritsee että matossa ei ole vaaleanpunaista eikä vaaleanvihreää, jotka kuin itsestään alkoivat muotoutua parvekkeen väreiksi, mutta eikai se niin justiinsa ole, vai onko? ;-) Aikani sain taistella että sain matosta edes jotakuinkin litteän! Mikä ihme siinä onkaan että ohjeita seuraamalla tulee aina ympyrä jossa on ikäänkuin ylimääräinen sektori, eli armoton lönkötys jollain reunalla!?

parvekeprojektia

Parvekkeen laittamiseen ei viimekesäisen remontti- ja muuttohärdellin jälkeen enää riittänyt aikaa eikä muutenkaan paukkuja. Mielessä kuitenkin muhi koko talven, miten tuosta melkein 9 neliömetrin, vaikkakin lasittamattomasta, tilasta saisi parhaan kesähuoneen ikinä!

Tästä lähdettiin liikkeelle, nukkavierua ja rönttöistä:

 (pöytää on siirretty tässä kuvassa, ihan noin valtava tila ei ole!)

Ensimmäinen homma oli roudata kaikki mahdollinen tavara parvekkeelta varastoon ja sitten tartuin juuriharjaan ja mäntysuopapulloon. Sen verran vesi oli mustaa, kura ja hiki lensi, ja partsi parani pelkällä pesulla, että epäilen tosissani ettei kenellekään ole talon 20v historiassa tullut mieleen että parveketta voisi pestä! huhhuh!

Ehdottomin vaatimus parvekkeelle oli kunnolliset puiset parvekelaatat tuon ruman ja tikkuisen levylattian päälle. Partsille pitää  voida mennä ja siellä olla paljain jaloin. Noin isoon tilaan olisi tullut hullun kalliiksi ostaa niitä pieniä 30x30 laattoja x-kappaleen pakkauksissa, joita mm Ikea ja Clas Ohlson myyvät. Niinpä K-Raudasta kannettiin 26 kappaletta 60x60 laattoja autoon.

Kerrankin olin kaukaa viisas ja päätin että laatat saavat odottaa pinossa kunnes ensimmäisessäkin kuvassa oleva korituoli saisi mustan maalipinnan. Sitä maalia kun olisi ihan satavarmasti ollut sitten uusissa laatoissa! Rumaa ja reikäistä väliseinää peittämään ripustin kaksi mustaa bambukaihdinta Jyskistä (väri valikoitui sen mukaan mitä oli tarjolla).

 Reunimmaisen rivin laattoja piti kaventaa ja yhteen palaan tehdä lovi pulttia varten. Tomerana tyttönä tartuin sahaan ja sehän oli upouusi ja ihan terävä ja... "oho!" - onnistuin hankkimaan itselleni "sotavamman"! Ei onneksi tullut kovin syvää vekkiä eikä tikkejä tarvittu, lähinnä nauratti että no jos ei maalia lattialla niin jotain piti tietysti sattua! Nytpä tiedän senkin että sahalla tulee piparireunainen haava :D

Tässä tuolin alla vielä varotoimena jätesäkkiä, ja tuolin alle tulee kyllä muutenkin jotain mattoa kunhan keksin mitä :). Korituolin viereen on tulossa vielä kaksi Ikean Hyllis-hyllyä ja jotain kukkia :)

Kas näin! Pari tuolia lisää, kukkia ja vähän muuta rekvisiittaa vielä tarvitaan, mutta tervetuloa kesä! :)

Viiden euron keittiöremontti!

Aika herätellä blogi kevätkoomasta! Työkiireet vaikuttaisivat vihdoin vähän helpottavan, ja on aika keskittyä taas olennaiseen ;-)

Tänään toteutin jo joskus vuosikausia sitten jossain sisustuslehdessä näkemäni idean, ja tuunasin keittiön välitilan tylsät valkoiset kaakelit. Tarvittiin vain 3m rulla punaista kontaktimuovia askartelukaupasta, kynä, viivotin, sakset ja maalarinteippiä.

Operaatio alkoi eilen illalla kaakeleiden (ja samalla vaivalla koko keittiön) perusteellisella pesulla. Kaakelit ovat 15x15cm, joten mittasin ja piirsin koko kontaktimuovirullan taustapaperipuolelle 13x13cm ruudut. (Jollain leikkurisysteemillä olisi varmaan saanut vielä tarkemmin leikattua, mutta tavallisilla saksillakin tämä onnistui ihan hyvin. Leikkasin ruudut irti siten että ensin leikkasin rullan suikaleiksi leveyssuuntaan, ja sitten suikaleet ruuduiksi. Näin muovia oli helpompi käsitellä ja leikkaaminen onnistuu paremmin.)

Maalarinteippiä käytin palojen asemoimiseen. Kaakelin yhteen nurkkaan laitoin kummallekin sivulle palan maalarinteippiä ihan laatan reunoja myöten. Jos on fiksu, käyttää haluamansa reunan levyistä teippiä. Jos on minä, ottaa sitä mitä kaapissa on ja leikkaa teipistä sentin levyistä suikaletta tätä varten. Teippien tehtävä oli siis tarkoitus osoittaa mihin kohtaan punaisen muovin reunat on sijoitettava, jotta laattaa jää joka reunasta näkyviin saman verran. Sitten vaan taustapaperi irti, punaisen ruudun länttääminen reunat teipinpaloja vasten, teipit seuraavaan kaakeliin ja repeat.

Ei ollut ihan ergonomisinta hommaa, mutta lopputulos on mielestäni kiva!

sohvaprojektia

Rautasohvan turkoosit tyynyt alkoivat kyllästyttää toden teolla, niin ihanat kuin ovatkin! Mutta nyt  oli aika saada jotain uutta! Ideat lähtivät lentoon, kun ostin jo pitempään houkuttaneet Finlaysonin elefantti-lakanat punavalkoisina. Heti perään keksin että tätä ihanaa kuosiahan saa ihan metritavarana myös! Marssin Finlaysonille ja ostin pari metriä punaisia elefantteja. Ompelin kolmeen tyynyyn pääliset perus-tyynyliinan mallilla, joten niitä voi jatkossa käyttää elefanttilakanoiden kanssa, sitten joskus kun sohva taas päättää vaihtaa väriä.

Elefanttien seuraksi ajattelin etsiä ihan perus-intianpuuvillaa tms tukevaa kangasta punaisena. Eurokankaassa ei ollut oikein mitään sopivaa, kunnes silmiin osui alahyllyltä pakka ihanaa punaista vakosamettia! Sitä ostin summamutikassa viisi metriä (kukas nyt jotain putkityynyjen ympärysmittoja etukäteen ottaisi) ja määrä osoittautui juuri passeliksi. Viidestä metristä tuli kolme 50x50cm päälistä, pääliset sohvan päädyissä oleviin putkityynyihin, ja lopun kankaan yksinkertaisesti vaan päärmäsin ja "petasin" istuinosaan. Istuinpatjaan päälle ommeltua mustaa päälistä näkyy molemmissa päissä muutaman sentin verran, ja sekin jää hyvin putkityynyjen katveeseen. Sanottakoon että sotku oli melkoinen kangasta leikatessa ja pientä punaista kangassilppua imuroitiin keittiön verhoista antaumuksella! Sohvasta tuli kuitenkin niin kiva ja raikas, että kyllä kannatti, sotkuineen kaikkineen! :)

Nuttu joka ei menny niinkuin Strömsössä

Nella-koiran nutun valmistuminen myöhästyi, mutta ehti sentään vielä talvikeleihin lämmittämään. En tiedä oliko vika ohjeessa, koko valittiin kyllä ihan mittojen mukaan, vai mitoissa, vai siinä että nuttua tehdessä ei ollut koiraa paikalla mannekiinina. Pahin ongelma oli etutassujen/-hihojen välimatka, joka oli aivan liian pieni! Mutta hätä keinot keksii, ja Nella sai lopulta lämpöisen nutun joka sopii päälle :)

Ensimmäinen sovitus sujui näin surkeasti:

 Hihan/lahkeen poistamallahan tuosta olisi tullu ihan hyvä tuubihuivi tai kauluri :D

Mutta jos nyt kuitenkin kokeilisi saada siitä vielä nutun! Purin kauluksen ja helman reunuksen, ja tartuin uhkarohkeasti saksiin ja raatelin nutun!

 Enkä siis tässä vaiheessa ollut yhtään varma että homma toimisi, mutta riskinotto tuntui silti järkevämmältä kuin yrittää purkaa melkein koko nuttua, jo ihan niiden miljoonan pääteltyn langanpäänkin takia! Surautin saksitut reunat pariin kertaan siksakilla.

Seuraavaksi sovittelin nutunraatoa sopivan nutun päälle, ja aika paljonhan tuosta puuttuu massusta tilaa, kuten kuvastakin näkyy. Kohdistin hihat samaan kohtaan mallinutun kanssa, ja tein reilunkokoisen jatkopalan joustavasta 2o, 2n -neuleesta.

 Kiinnitin massulaajennuksen paikoilleen, poimin kaulaosasta silmukat puikoille ja kudoin uuden kauluksen. Helman siistimiseksi poimin sieltäkin silmukoita ja tein raitaosaan harmaan reunuksen. Näytti hassulta, mutta vaikutti samankokoiselta kuin mallinuttu.

Muutaman mutkan kautta siis päästiin uudelleen sovittamaan, ja nyt ei enää tarvinnut Nellan ontua karkuun toinen tassu hihassa ja koko nuttu kaulan ympärillä :)

(huomatkaa ihana läikikäs korva!)

<3 Nuttu hyvin, kaikki hyvin! <3

Löytöjä kesää odotellessa

Laiskan sunnuntain viettoa huonekalukaupoissa kiertelemällä... Yhtään sohvaa tms ei tarttunut mukaan, mutta jotain kesän parvekeprojektia silmälläpitäen kuitenkin. Askon alepöydästä irtosi kahdella kympillä iso sinkkipalju! 38x60cm ja (teko-?)nahkaiset kahvat. Myyjä kyseli että istutanko siihen kukkia, mutta idea on kyllä että paljuun laitetaan isoja jäitä ja juomat pysyvät siinä kylminä. Kesää odotellessa!

Kodin Anttilasta löytyi vielä kivaa Marimekkomaista raitakangasta hulppeasti 5,90 €/metri! Käyttötarkoitus ei ole vielä ihan kirkastunut, mutta pitihän tätä metri saada vaikka sitten pussukoiden tekotarpeiksi.Raidat ovat siis kankaan leveyssuunnassa, vaikka tähän kuvaan tietysti nokkelasti laitoin ne juuri toisin päin.

Myyrä kukkarossa!

Myyrä kukkarossa on huomattavasti kivempi asia kuin Matti! :D Kipeänä kotona on niin julmetun tylsää, että vetoketjuharjoitukset jatkuivat koko eilispäivän.

Jämäpala farkkukangasta, punainen vetoketju ja silitettävä Myyrä-merkki <3. Pussukkaan mahtuu taskukalenteri ja kynä.

 Omppukukkaro 2 - vetoketjun väri vaikuttaa tosi paljon! Edellisessä oli taustan värinen vaaleansininen vetoketju, tähän kokeilin punaista. Tällä kertaa myös omenat ovat samoin päin molemmin puolin pussukkaa, ja vuorikankaana on pienempipilkullinen punainen kangas.

 Farkkukukkaro, johon laitoin "tuotemerkiksi" tai "pesulapuksi" palan Pentikin ihanaa sydännauhaa.

Kesken kesken

Hiljattain Novitan alessa käydessäni en löytänyt mitään mieluisaa enkä saanut mistään oikein mitään "pakko-nyt-heti-päästä-tekemään-tästä-herkkulangasta-jotain"-fiilistä. Ja ehkä ihan hyvä niin. Laskeskelin tässä nimittäin mitä kaikkea keskeneräistä löytyy sohvan lähistöltä, ja ihan pelkästään puikko-/koukkurintamalla saldo oli sen verran mittava, että jos vaikka valmistelisikin tämän kasan ennen seuraavia uusia ideoita:

 Nuttu kaverin koiralle, (etutassujen)lahkeita vaille valmis:

 Säärystin numero kaksi alkutekijöissään:

Sininen lapanen (osa 1/2), samaten alkutekijöissään:

Neulotun kassin alkua Anu Harkin ohjeella, teen kaksinkertaisella langalla (isoveli ja 7 veljestä) ja tykkään tosi paljon tuosta jämäkästä neuloksesta!

Edestä:

 Nurja puoli:

Pinkki virkattu huivi puuvillalangasta kesäksi:

...No eihän toi nyt oikeastaan vielä paha ole! Vaivaiset neljä työtä puikoilla ja yksi koukulla ;-)

Ensimmäinen vetoketju! :)

Meikäläisen hyvin alkeellisella ompelu-uralla on ollut yksi ylittämätön mysteeri-haaste, nimittäin vetoketjun ompeleminen, ja hurraa, nyt sekin on ylitetty! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri voitto Värikkäälle joka on suhtautunut vetoketjun yrittämiseen pelonsekaisella kunnioituksella ja jospa-joskus-minäkin-haaveilulla. Pelottava vetoketjupaininjalkakin oli ihan kiva kaveri kun vaan tajusi mitenpäin sen saa kiinni koneeseen :D. Mallia otin Hipun ohjeesta, joka kyllä alkuun näytti käsittämättömältä, mutta kun aikani kankaanpaloja kääntelin alkoi raksuttaa miten tuo tapahtuu! Jee!

Jälki ei ehkä omallakaan mittapuulla ole joka tikilleen täydellistä mallikelpoisuusluokkaa, mutta pääasia onkin ihanassa omppukankaassa, pilkkuvuorissa ja siinä vetoketjussa, jonka olen ihan itse omin pikku kätösin siihen saanut ommeltua (ystäväni ompelukoneen avustuksella toki). Ja että pussukasta tuli juuri passeli uudelle puhelimelle.

Suu kiinni :)

 ...ja suu auki :)

Nyt vasta kuvasta muuten huomaa että koska päälinen on yhdestä kaitaleesta tehty omenat menevätkin toisella puolella pussia ylösalaisin ja pöytää vasten olevalla puolella ovat oikeinpäin. No, mutta minäpäs olenkin epätäydellinen perfektionisti! :D

Löytöjä

Piipahdus paikallisessa Tigerissa on tullut tavaksi kun niillä nurkilla liikkuu, ja on osoittautunut että aina välillä jotain pientä ja kätevää sieltä löytyy. Tällä kertaa löysin kerrankin hyvän säilytysratkaisun pienille muovi- ja lasihelmille. Ostin ensin yhden ja sitten oli mentävä kipin kapin hakemaan näitä lisää! Pinossa on viisi pientä rasiaa, jossa päälimmäisessä on kansi, ja alempien kansina toimii päälle ruuvautuva seuraava rasia. Peittoaa mennen tullen sen laatikollisen minigrip-pusseja ja isommat lokerikot, joissa oli yhtenäinen kansi (eli helmiä ei esim voi kaataa toiseen astiaan).

Toinen löytöni oli ihana sydännauha Pentikiltä. Tästä voisi tehdä vaikka saumasta-esiin-pistäviä-"tuotemerkkejä" ompeluksiin tai muuta söpöä <3.