Meikäläisen hyvin alkeellisella ompelu-uralla on ollut yksi ylittämätön mysteeri-haaste, nimittäin vetoketjun ompeleminen, ja hurraa, nyt sekin on ylitetty! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri voitto Värikkäälle joka on suhtautunut vetoketjun yrittämiseen pelonsekaisella kunnioituksella ja jospa-joskus-minäkin-haaveilulla. Pelottava vetoketjupaininjalkakin oli ihan kiva kaveri kun vaan tajusi mitenpäin sen saa kiinni koneeseen :D. Mallia otin
Hipun ohjeesta, joka kyllä alkuun näytti käsittämättömältä, mutta kun aikani kankaanpaloja kääntelin alkoi raksuttaa miten tuo tapahtuu! Jee!
Jälki ei ehkä omallakaan mittapuulla ole joka tikilleen täydellistä mallikelpoisuusluokkaa, mutta pääasia onkin ihanassa omppukankaassa, pilkkuvuorissa ja siinä vetoketjussa, jonka olen ihan itse omin pikku kätösin siihen saanut ommeltua (ystäväni ompelukoneen avustuksella toki). Ja että pussukasta tuli juuri passeli uudelle puhelimelle.
Suu kiinni :)
...ja suu auki :)
Nyt vasta kuvasta muuten huomaa että koska päälinen on yhdestä kaitaleesta tehty omenat menevätkin toisella puolella pussia ylösalaisin ja pöytää vasten olevalla puolella ovat oikeinpäin. No, mutta minäpäs olenkin epätäydellinen perfektionisti! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti